Punk on aina ollut oma alakulttuurinsa, josta välillä ilmestyy jotain valtavirrankin tietoisuuteen. Punkia harrastamattomille ja kuuntelemattomille tämä musiikkilaji levyineen, bändeineen ja keikkoineen voi olla täysin tuntematon asia, joka ei sisälly millään tavalla heidän elämäänsä. Tämä sopii varmasti oikein hyvin punkkareille, koska useimmiten punkin ei ole tarkoituskaan olla suosittua valtavirtamusiikkia, jonka kaikki tuntisivat. Punkin on tarkoitus olla kapinaa, vastakulttuuria ja alakulttuuria. Joskus liian suosittuja bändejä jopa halveksitaan niiden punkkareiden keskuudessa, jotka haluavat vaalia musiikkityylin ja siihen liittyvän elämäntavan autenttisuutta.

Monille ihmisille punkista tulee ensimmäisenä mieleen Sex Pistols tai Green Day, mutta suomalaisille punkin harrastajille punkista tulee ennemmin mieleen legendaarinen hardcore punk -bändi Terveet Kädet tai jokin punk-piireissä viime vuosina suosittu yhtye, kuten Hero Dishonest tai Pertti Kurikan Nimipäivät, jonka valtavirtamusiikkia kuunteleva yleisökin tuntee muun muassa bändin Euroviisuesiintymisen vuoksi.

Punk on musiikkina joskus vaikeaa määritellä. Monet yrittävät lokeroida bändejä ja niiden musiikkia erinäisiin punkin osa-alueisiin, kuten punk-poppiin, hardcore punkiin, crust punkiin, ska-punkiin, emoon, ramopunkiin, skeittipunkiin ja vaikka kuinka moneen muuhun mahdolliseen alalajiin. Bändit saattavat itse todeta kuuluvansa johonkin tiettyyn lokeroon tai sitten he jättävät asian kuulijoidensa päätettäväksi.

Ramopunk-bändit

Ramopunk on tietysti punkia, joka on samantapaista kuin 1970-luvun lopussa New Yorkissa perustetun Ramonesin soittama musiikki. Ramopunk on yksinkertaista punk rockia, joka ei ole kovinkaan nopeatempoista tai aggressiivista, jollaista esimerkiksi hardcore punk on.

Esimerkiksi helsinkiläinen Häiriköt soittaa ramopunkia. Häiriköt on perustettu jo vuonna 1988 ja bändi keikkailee edelleen. “Iskee kuin miljoona volttia” on Häiriköiden ensimmäinen kokopitkäksi luokiteltava levy 20 lyhyellä biisillään. Bändi tekee harvakseltaan levyjä, niitä on ilmestynyt välillä vain 8 – 9 vuoden välein. Viimeisin viidestä kokopitkästä levystä on vuonna 2015 ilmestynyt “Helsinki”.

Muita suomalaisia ramopunk-bändejä ovat esimerkiksi Ne Luumäet ja Luonteri Surf. Nämä ja Häiriköt ovat edelleen koossa olevia 80-luvulla perustettuja bändejä. Pojat-bändin ohella vain nämä jo pitkään toimineet bändit yleensä esitellään lajin edustajina Suomessa. Uusien ramopunk-bändien perustaminen ei ole kovin yleistä. Ramopunk-bändeille ominaista on huumori ja tosikoimpien punkkareiden mielestä ne ovat lähinnä vitsibändejä.

Skeittipunk

Skeittipunk eli skate punk on saanut alkunsa punkista, jota skeittarit ovat tykänneet kuunnella. Tämä punkin alalaji tuli suosituksi etenkin 1990-luvulla yhdysvaltalaisen Epitaph Records -levymerkin bändien myötä. Epitaph on supersuositun punk-bändi Bad Religionin kitaristi Brett Gurewitzin levymerkki, joka on julkaissut paljon muidenkin kuin Bad Religion -yhtyeen levyjä. 1990-luvulla tunnetuimpia Epitaph-bändejä olivat Millencolin, NOFX, The Offspring, Rancid ja Pennywise. Nämä bändit voisi luokitella skeittipunkiksi, vaikkakin Rancid on enemmänkin ska-punkia, mutta samaa vaikutetta on skeittipunk-bändeissä usein. Suomessakin ponnahti esiin joitain skeittipunk-bändejä 1990-luvulla, näitä oli esimerkiksi Freak-Ed ja So Called Plan.

Punk pop, punk rock vai melodinen punk?

Punkin alalajien määrittely on vaikeaa ja monet popimpaa punk rockia soittavat bändit voisi musiikiltaan luokitella etenkin skate punkiksi. Punk popin alle lokeroidaan usein bändejä, jotka ovat keskenään hyvin erilaisia. Esimerkiksi vuonna 1993 perustettu Karkkiautomaatti on jopa lapsekkaan kuuloista poppia, joskin alkuaikoina yhtyeellä oli enemmän punkvaikutteita. Tällaista hyvin kevyttä punk poppia ei oikein voi käsitellä edes samassa lauseessa nopeamman ja vihaisemman melodisen punkin kanssa.

Suosittu Yhdysvaltalainen Green Day voitaisiin kuvailla melodiseksi punk rockiksi ja sen kanssa samantapaista punkkia soittaa mm. suomalainen Blossom Hill. Jotkut melodiset punk-bändit luokitellaan melodiseksi hardcoreksi, jos niiden soitto on aavistuksen nopeampaa ja raskaampaa kuin joidenkin toisten bändien soitto.